Maastoesteillä

Kirjoitin postauksen lauantain puolella, vaikka ehdinkin julkaista sen vasta puolenyön jälkeen. Sen takia aikamuodot voivat välillä mennä vähän oudosti.

Tänään pääsin Alavudelle hyppäämään maastoesteitä Bimillä ja Pähkinällä. Kun saavuttiin kopin kanssa paikanpäälle, huomattiin, että viereisellä motocross radalla oli porukkaa ajamassa. Jouduttiin sitten jättämään muutamat esteet hyppäämättä, koska Pähkinä pelkää niin paljon pyörien ääntä.

Minä menin ensimmäisenä Bimillä. En ollut aikaisemmin hypännyt sillä yhtäkään estettä, mutta Bimi on onneksi hevonen johon voi aina luottaa kympillä. Niinpä meillä ei ollut esteiden suhteen mitään ongelmia. Hypättin kaikenlaisia esteitä, aina pienistä harrasteen esteistä helpon tehtäviin. Vesi, hauta tai portaatkaan eivät tuottaneet ongelmia, vaikka en ole ennen hypännyt sellaisia esteitä. Ainut ongelma oli minun istuntani, joka olikin kertakaikkiaan järkyttävä. En ymmärrä miten pystyin istumaan jokaisella esteellä kiinni satulassa ja ylävartalo ihan pystyssä. Tunsin itsekkin etten mene hyppyihin tarpeeksi mukaan, mutta jotenkin Bimi oli niin nopea etten ehtinyt mukautua hyppyihin kunnolla. Alashypyissäkin nojasin liikaa taakse. Onneksi sain kuitenkin myödättyä aina riittävästi niin, että hevosen hypyt eivät sen enempää häiriintyneet.

Verkkailua

Bimi ei viitsinyt turhaa hypätä pienen kuopan yli :D

Hienoin heppa, mutta mitä ihmettä kuski oikein puuhailee :s

 

Bimin jälkeen nousin Pähkinän selkään. Hyppäsin sen kanssa samoja esteitä kuin Bimilläkin, ja jälleen sujui hienosti. Loppuun laukattiin vielä pitkä ylämäki reipasta vauhtia ylös. Minun istuntaongelma kuitenkin jatkui jostain syystä, vaikka yleensä olen Pähkinän kyydissä ihan kunnolla. Täytyy yrittää jo esteitä lähestyessäkin keventää istuntaa, jotta pääsen esteen päällä nojaamaan kunnolla eteen ja pohjekkin pysyy riittävän takana.

Ja missä ratsastajan jalka...

 

 

 

Kuvat ovat valitettavasti vähän tärähtäneitä, koska minulla oli ainoastaan huonompi putki mukana, eikä se ole enää ihan parhaassa iskussa. Kuvista kiitos Tealle ja Tanjalle! :)

Maastoesteiden hyppääminen on kyllä ihan parasta hommaa! Ajattelin ensin että en uskalla mennä kovin isoja esteitä, mutta kun pääsi hyppäämisen makuun niin mitkään esteet eivät pelottaneet. Kieltäydyin hyppäämästä ainoastaan yhden tehtävän, jossa piti hypätä isompi hauta ja heti askeleen päästä jonkinlainen seinä. Ehkä joku päivä uskalla hypätä senkin!

Kun päästiin takaisin Killiin ratsastin vielä pienellä shetlanninponilla Iineksellä. Minun oli tarkoitus ottaa vain nopeasti kaikki askenlajit läpi, koska poni on minulle ihan liian pieni ratsu. Inkeri oli kuitenkin vähän juntti ja jouduttiinkin laukkaamaan aika monta kierrosta, koska joka kierroksella samassa kohtaa poni aina hidasti ja punki ulos. Kerran Inkeri päätti suunnata aivan omalle reitilleen ja se juoksi kentän aidan ali. Minä törmäsin aitaan ja lensin siitä komealla kaarella laitumen puolelle. Aika noloa tippua metrin korkuiselta miniponilta, mutta minkäs teet! :D Onneksi välikohtauksen johdosta poni sain vähän uutta puhtia ja saatiin laukattua koko ympyrä hienosti. Sitten poni saikin kunnon taputukset ja pääsi heti talliin. Toivottavasti Iines ensi kerralla tajuaa, että on fiksumpaa totella kuin jumpittaa vastaan.

Iines