Viime viikko pähkinänkuoressa

1. Töissä oppilaita odotellessa 2. minä
3. Shoppailua Jyväskylässä 4. Maailman ihanin Jonne Aaron (ja ihanin kuvanlaatu myös!)

1. Töiden jälkeen 2. Kaverin synttäripippaloissa Petran kanssa
3. Töissä 4. Minä taas



1. Kurikan kisojen ruusuke. 2. Tallille lähdössä
3. Rentoilua ja Horse Shown parissa 4. Syksy ja reippaat lenkkeilijät
 

Viimeisten puolentoista viikon ajalta ei ole yhtä ainoaa kunnollista kuvaa - eikä edes pienen pientä videopätkää! Siinä syy blogin viimeaikaiseen hiljaiseloon. Kirjallista materiaalia on kuitenkin pää täynnä, joten tässä tulee! Kuvien puolesta joudutte siis kuitenkin tyytymään erittäin heikkoon puhelinlaatuun.

Viikko sitten kävin köpöttelemässä Tameronilla. Vieläkin odotetaan sitä että poni todella tajuaa jutun juonen, mutta ainakin se on rauhallinen.



Pikkuinen Tameron <3
 

Pähkinällä olen käynyt ratsastamassa pariinkin otteeseen ja ihan hyvin on sujunut. Eilen heppailtiinkin taas koko päivä Tanjan kanssa ja pääsin käymään itsekkin neljän hevosen selässä. Killissä menin Pähkinällä hetken aikaa koulua ja sitten kipusinkin huippuhienon lämminverisen Retun selkään. Retu on nyt palannut ylläpidosta takaisin kotiin, ja pääsen aina välillä ratsastamaan silläkin. Näin ensimmäisellä ratsastuskerralla yritin vain ymmärtää miten kyseistä hevosta pitää ratsastaa. Muutamia hyviä pätkiä saatiin aikaiseksi, mutta oma ratsastus oli vielä aika hukassa. Tästä vaan treenaamaan lisää!

Killistä jatkettiin Majoille, missä hyppäsin ensimmäistä kertaa Bimillä rataesteitä. Hypyt sujuivatkin varsin hyvin. Pääsin mukaankin paljon paremmin kuin kesällä, vaikka muutaman kerran paino olikin vähän missä sattuu. Päivän päätteeksi hyppäsin vielä suomenhevostamma Rosson kyytiin. Paremminkin olisi voinut tamman kanssa sujua, mutta heppa on niin ihana etten voinut muuta kuin hymyillä.

Ferrylläkin ratsastin tänään pitkästä aikaa koulua pellolla. Ajattelin että tänään työskentelen vain käynnissä, koska se on helpoin askenlaji työstää Ferryn kanssa. Homma sujui kuitenkin niin hienosti, että ravailtiinkin jonkin verran. Tunne oli kyllä mahtava, kun minun pieni papparainen ravasi rennosti ja käytti kunnolla selkäänsä. Kesällä poni kulki kyllä peräänannossa, mutta se oli todella jännittynyt eikä liikkunut eteen. Nyt ei ollut jännittyneisyydestä tietoakaan, ja olisin voinut ravailla vaikka iltaan asti. Onneksi maltoin kuitenkin lopettaa, ettei poni ole huomenna aivan jumissa.

Koska kuvien ja videoiden saaminen ei ole mikään itsestäänselvyys, niin toivon että kerrotte minulle erikoispostausideoitanne. Niitä pystyn toteuttamaan silloinkin kun en saa ketään kuvaamaan. Toivottavasti olette aktiivisia ja saisin paljon erilaisia ehdotuksia!