Kurikka seuraeste 28.9

Keskiviikkona meillä oli Pähkinän kanssa kunnon koulutreenit valvovan silmän alla. Ratsastimme jo verkassa uran sisäpuolella isolla suorakaiteen muotoisella uralla. Siitä alettiin tehdä myös kulmissa voltit ulospäin, ja pitkillä sivuilla ratsastettiin muutama askel väistöä. Pähkinä oli ihan mukava ratsastaa - kun tein oikein, niin tammakin toimi.Tunnista oli paljon apua jatkoakin ajatellen, sillä nyt tiedän mihin asioihin minun pitää keskittyä kun ratsastan itsekseni. Ensinäkin, Pähkinä pitää saada alkuverkassa kulkemaan vähän avoimemmassa muodossa, niin että hevonen venyttää eteen-alas, eikä rullaa turpaa kiinni ryntäisiin. Myös takajalkojen aktiivisuudesta pitää huolehtia, ja ehkä tärkeinpänä minun vasen käteni!Se on holtiton ja tekee koko ajan ikään kuin puolipidätteitä. Liike on niin automatisoitunut, etten tajua sitä itse. Nyt onkin siis keskityttävä siihen todella huolella!

Koulutreenit Heinäkuu -13

 

Tänään auto starttasi traileri perässään yhdeksän aikaan. Kopissa Eino ja Pähkinä, joista jälkimmäinen minun kisaratsuni. Pääsin nimittäin osallistumaan Kurikassa järjestettyihin seuraestekilpailuihin, joissa strattasin saman luokan sisällä korkeudet 80 & 90cm.

Otettiin Pähkinä ajoissa kopista ja kävelytin sitä, että se heräilisi vähän. Verkassa tamma tuntui silti aika nihkeältä, ja yritinkin ratsastaa sitä paljon eteen ja teräväksi pohkeelle. Radalle sai mennä kävelemään jo edellisen ratsukon suorituksen ajaksi, ja ehdinkin siinä hyvin näyttämään Pähkinälle kaikki erikoisesteet. Kun sitten nostin laukan ja aloitin radan, oli tamma taas pohkeen takana. Ykköselle tuli aika hidas ja iso hyppy, ja kakkosella tultiin liian lähelle estettä. Sarja ja nelonen olivat ihan ok, mutta vitoselle ajauduttiin todella pohjaan. Pähkinä onneksi pelasti ja nosti kaikki koipensa puhtaasti yli. Siitä eteenpäin rytmi alkoikin löytyä ja loppurata sekä uusinta menivät paremmin. Sijoitus luokassa oli lopulta viides, vaikka paikanpäällä minut olikin sijoitettu vasta kuudenneksi ja mukaan saatiin sen vuoksi vihreä ruusuke.

 

90cm verkassa otin vain muutamat hypyt pystylle ja okserille. Itse rata alkoi paremmin kuin edellinen, mutta ratsastin huolimattomasti ja tultiin kakkoselle pohjaan. Onneksi selvittiin virheittä ja muuten rata olikin ihan sujuva. Uusintakin alkoi hyvin, mutta sitten unohdin radan aivan täysin ja jouduin ratsastamaan voltin jonka aikana muistelin minne matkaa piti jatkaa. Seuraava este menikin sitten ihan hyvin, mutta uusinnan viimeiselle esteelle tuuppasin. Pähkinä teki voitavansa: otti pikkuaskeleen ja hyppäsi, mutta puomithan siinä lentelivät. Tulos siis uusinnasta 8 virhepistettä ja lopputuloksissa oltiin sijalla 13/36.

Vaikka ruusuke saatiinkin mukaan, niin olen vähän pettynyt omaan ratsastukseen. Esteet olivat kuitenkin pieniä ja Pähkinä on melko helppo hevonen hypätä, mutta en vain saanut sujuvia ja siistejä ratoja aikaiseksi. Radan unohduskin oli aika tyhmä virhe, koska olin jo ratsastanut saman radan kertaalleen. Tällaisia mahdollisuuksia päästä kilpailemaan ei tule kovin usein, joten silloin kuin tilaisuus tulee niin sen haluaisi käyttää parhaalla mahdollisella tavalla. Onneksi minulla oli kuitenkin kivaa ja ensi sunnuntaina saankin taas mahdollisuuden parantaa suorituksiani Mikonmajojen seuraestekisoissa, joissa starttaan Pähkinällä yhden luokan. Nyt onkin siis todellinen kisaputki meneillään! :D

Loppuun vielä kisaradat videolla. Suuri kiitos Pähkinän omistajille hepan lainasta ja Hennalle videoista!

Einon ja Iineksen ratsastukset

Tämä viikko pyörähti jälleen käyntiin heppailun merkeissä, ja päätinkin tulla pikaisesti kertomaan teille päivän kuulumiset. Tänään ratsastin ensin Einolla koulua, ja sen jälkeen pyörähdin vielä pienen Inkeri-ponin kyydissä.

Einon kanssa tehtiin kolmikaarista kiemurauraa, jonka sisällä ratsastin myös voltteja ja siirtymisiä. Alkuun meno oli aika rauhatonta, mutta hevonen parani koko ajan. Loppuajasta saatiin jo ihan hyviä pätkiä, vaikka välillä Eino nappasikin kiinni vasemmalta.

Seuraavaksi hyppäsin pienen Inkerin kyytiin ja mentiin kentälle. Yritin jälleen ratsastaa mahdollisimman vähän aikaa, ettei poni väsy ison ratsastajan kanssa. Nyt Iines olikin alusta asti asiallaan - laukat nousivat hienosti ja poni teki kaiken niin kuin pyydettiin. Ratsastinkin vain noin 15 minuuttia ja sitten Inkeri sai paljon taputuksia ja pääsi tarhaan syömään!

Välillä meinasi vauhti hyytyä! :D

Suloinen poni <3

Kuvat ©Tanja

Tällaiset kuulumiset tänään. Keskiviikkona päsenkin pitkästä aikaa valvovan silmän alle Pähkinän kanssa, ja torstaina luvassa valmennusta kuunteluoppilaana. Palataan siis asiaan myöhemmin tällä viikolla!

Kuulumiset videolla

Toivottavasti tykkäätte!

 

 

 

 

Puhelimen tyhjennystä

Puhelin on jälleen alkanut täyttyä uusista kuvista, joten ajattelin jakaa niitä tänne bloginkin puolelle. Tässä siis viime aikojen fiiliksiä kuvien muodossa!



Kisapäivää 4x

1. Minä 2. Nopea kokoelma-ateria kaikesta mitä kaapista sattui löytymään.
3. Fico <3 4. Omakuva

1. Kaverin synttäribileissä 2. Pirteänä töissä
3. Ferryn kanssa metsäretkellä 4. Minä töihin lähdössä

1. Pähkinä 2. Lenkille lähdössä
3. Minä opettamassa käsitöitä :D 4. Herkkusalaattia

 

Hienot hepat!

Tänään ratsastusvuorossa olivat tutun hevoset Tameron ja Toivo, joissa olen aikaisemminkin jo maininnut täällä blogin puolella. Ensimmäisenä hommiin pääsi Tameron. Nyt vuorossa oli siis kolmas ratsastuskerta. Poni seisoi taas kiltisti selkäännousussa ja kävelikin hyvin Irjan taluttaessa sitä. Kun naru otettiin irti, niin kävi juuri niin kuin osasin odottaa: Tameron pysähtyi eikä ymmärtänyt liikkua kuin muutaman askeleen takaperin. Kun Irja käveli edellä vetoapuna, niin päästiin taas hienosti eteenpäin. Ainakin poni on rauhallinen, sehän kai tässä vaiheessa on tärkeintä.

Meillä on heti tällaiset vähän vaativammat liikkeet hallussa! :D

 

 

Toivon kanssa lähdettiin läheiselle kentälle tuuppailemaan. Hevonen oli nyt paljon parempi ratsastaa kuin viime kerralla. Se kantoi itsensä paremmin ja kulki melkein koko ajan oikein päin, pieniä pätkiä päästiin jopa ihan kunnon peräänannossa. Toivon kunto ei vain vielä riitä siihen että se kulkisi koko ajan täydellisesti, mutta ainakin se yrittää parhaansa! Vasemmalle ruuna myös asettui kivasti, mutta oikealle oli pientä jäykkyyttä havaittavissa. Ratsastin paljon ympyröitä ja voltteja, en mitään sen ihmeellisempää.

 

Ratsastuksesta jäi tänään oikein hyvä mieli. Olen tykästynyt Toivoon valtavasti, vaikka se ei olekaan mikään liitokavio. Pienellä treenillä siitä saa varmasti vielä vähän enemmän liikettä esiin, sillä nyt ruuna jopa kompastelee välillä, koska se ei jaksa nostella jalkojaan. Muuten se on oikein näppärä ja odotan jo innolla seuraavaa ratsastuskertaa!



 

Matkalla kentälle.

 



Heppa on niin hieno että kuskiakin oikein naurattaa!

 Kuvat © Irja

Kotiin päästyäni ratsastin vielä Ferryllä tiellä, ja poni olikin tänään mukavan reipas. Ennen ratsastusta se pukkilaukkailikin jo ylimääräiset energiat pois, kun päästin ponit vapaaksi pellolle syömään. On ihanaa huomata että pappa jaksaa vielä rallittaa täysiä! <3

 

Onko tällaiset tavalliset ratsastuspostaukset mielestänne mukavaa luettavaa? Pitäisikä blogissa kenties olla enemmän erikoispostauksia?

Maastoesteillä

Kirjoitin postauksen lauantain puolella, vaikka ehdinkin julkaista sen vasta puolenyön jälkeen. Sen takia aikamuodot voivat välillä mennä vähän oudosti.

Tänään pääsin Alavudelle hyppäämään maastoesteitä Bimillä ja Pähkinällä. Kun saavuttiin kopin kanssa paikanpäälle, huomattiin, että viereisellä motocross radalla oli porukkaa ajamassa. Jouduttiin sitten jättämään muutamat esteet hyppäämättä, koska Pähkinä pelkää niin paljon pyörien ääntä.

Minä menin ensimmäisenä Bimillä. En ollut aikaisemmin hypännyt sillä yhtäkään estettä, mutta Bimi on onneksi hevonen johon voi aina luottaa kympillä. Niinpä meillä ei ollut esteiden suhteen mitään ongelmia. Hypättin kaikenlaisia esteitä, aina pienistä harrasteen esteistä helpon tehtäviin. Vesi, hauta tai portaatkaan eivät tuottaneet ongelmia, vaikka en ole ennen hypännyt sellaisia esteitä. Ainut ongelma oli minun istuntani, joka olikin kertakaikkiaan järkyttävä. En ymmärrä miten pystyin istumaan jokaisella esteellä kiinni satulassa ja ylävartalo ihan pystyssä. Tunsin itsekkin etten mene hyppyihin tarpeeksi mukaan, mutta jotenkin Bimi oli niin nopea etten ehtinyt mukautua hyppyihin kunnolla. Alashypyissäkin nojasin liikaa taakse. Onneksi sain kuitenkin myödättyä aina riittävästi niin, että hevosen hypyt eivät sen enempää häiriintyneet.

Verkkailua

Bimi ei viitsinyt turhaa hypätä pienen kuopan yli :D

Hienoin heppa, mutta mitä ihmettä kuski oikein puuhailee :s

 

Bimin jälkeen nousin Pähkinän selkään. Hyppäsin sen kanssa samoja esteitä kuin Bimilläkin, ja jälleen sujui hienosti. Loppuun laukattiin vielä pitkä ylämäki reipasta vauhtia ylös. Minun istuntaongelma kuitenkin jatkui jostain syystä, vaikka yleensä olen Pähkinän kyydissä ihan kunnolla. Täytyy yrittää jo esteitä lähestyessäkin keventää istuntaa, jotta pääsen esteen päällä nojaamaan kunnolla eteen ja pohjekkin pysyy riittävän takana.

Ja missä ratsastajan jalka...

 

 

 

Kuvat ovat valitettavasti vähän tärähtäneitä, koska minulla oli ainoastaan huonompi putki mukana, eikä se ole enää ihan parhaassa iskussa. Kuvista kiitos Tealle ja Tanjalle! :)

Maastoesteiden hyppääminen on kyllä ihan parasta hommaa! Ajattelin ensin että en uskalla mennä kovin isoja esteitä, mutta kun pääsi hyppäämisen makuun niin mitkään esteet eivät pelottaneet. Kieltäydyin hyppäämästä ainoastaan yhden tehtävän, jossa piti hypätä isompi hauta ja heti askeleen päästä jonkinlainen seinä. Ehkä joku päivä uskalla hypätä senkin!

Kun päästiin takaisin Killiin ratsastin vielä pienellä shetlanninponilla Iineksellä. Minun oli tarkoitus ottaa vain nopeasti kaikki askenlajit läpi, koska poni on minulle ihan liian pieni ratsu. Inkeri oli kuitenkin vähän juntti ja jouduttiinkin laukkaamaan aika monta kierrosta, koska joka kierroksella samassa kohtaa poni aina hidasti ja punki ulos. Kerran Inkeri päätti suunnata aivan omalle reitilleen ja se juoksi kentän aidan ali. Minä törmäsin aitaan ja lensin siitä komealla kaarella laitumen puolelle. Aika noloa tippua metrin korkuiselta miniponilta, mutta minkäs teet! :D Onneksi välikohtauksen johdosta poni sain vähän uutta puhtia ja saatiin laukattua koko ympyrä hienosti. Sitten poni saikin kunnon taputukset ja pääsi heti talliin. Toivottavasti Iines ensi kerralla tajuaa, että on fiksumpaa totella kuin jumpittaa vastaan.

Iines

Ponien vastaukset

Manteli, söisitkö enemmän herkkuja jos annettaisiin?

Oi kyllä, kaiken syön mitä tarjotaan!


Ferry, onko Pauliinaa karkuun juokseminen hauskaa?

Kyllähän se kieltämättä on aika hauskaa.


Mitä teette mieluiten?

Manteli: Syöminen on minusta kivaa.

Ferry: Samat sanat!

 

Lempiruoka?

Manteli: Minä en ole niin kovin ronkeli, joten kaikki paitsi kuiva heinä maistuu.

Ferry: Olen myös aikalailla kaikkiruokainen, sipulipatongista en tosin pidä.


Suurin saavutus?

Manteli: Minut kantakirjattiin nuorempana, ja sain aika muhkeat pisteet!

Ferry: Voi niitä on monia! Nuorena olin orilaitumella ja tottakai pääsin pomoksi, eihän niistä muista ollut minulle mitään vastusta. Sen jälkeen minulla on ollut monia pienempiä johtajan rooleja, mutta saavutuksia ovat nekin.


Kivoin kouluratsastusliike?

Manteli: Kouluratsastuksessa keskityn yleensä vain pysähtymään, siinä olen tosi hyvä!

Ferry: Laukkalisäykset ovat kivoja, niistä minä aina innostun. Nuorempana tosin vielä enemmän kuin nykyään.


Esteet vai koulu?

Manteli: En ole oikein ratsuponeja, joten en osaa sanoa.

Ferry: Esteiden hyppääminen on yleensä hauskempaa, kunhan ne eivät ole liian isoja.

Kiusaatteko koskaan toisianne?

Manteli: Ainahan sitä pitää vähän mennä kaveria ärsyttämään, mutta lopetan sen kyllä aika pian. En myönnä että Ferry olisi pomo, mutta olen huomannut että sitä kannattaa yleensä totella.

Ferry: En koskaan turhaa. Aina silloin tällöin kun se pikkukaveri alkaa isottelemaan, niin on syytä näyttää sille kuka täällä määrää.


Suosikki askellaji?

Manteli: Ravi. Osaan ravata tosi kovaa!

Ferry: Tykkään kävellä ja mieluiten vielä mahdollisimman hiljaa. Toisaalta joskus on ihan kiva laukata täysiä, ainakin Pauliinaa karkuun!


Manteli, oletko ikinä kokeillut agilityä?

Kerran Pauliina ja Ella taluttivat minut autonrenkaan luokse, mutta minä en ymmärtänyt siitä touhusta mitään! Sen lisäksi en ole onneksi joutunut moista hömpötystä harrastamaan.


Porkkana vai omena?

Manteli: En ikinä ehdi katsoa mitä herkkua minulle tarjotaan, joten en osaa sanoa.

Ferry: En ole ronkeli, molemmat kelpaa.

Oletteko kovia pukittelemaan?

Manteli: Jos joku ratsastaa minulla, niin silloin tykkään pukittaa hänet alas. Se on hauskaa!

Ferry: Olen herrasmies enkä yleensä pukittele. Joskus minulla on tosin niin kivaa että on pakko vähän loikkia, mutta silloinkin aina sivistyneesti.


Missä päin maailmaa asuitte ennen kuin muutitte nykyiseen kotiinne?

Manteli: Muutin nykyiseen kotiini Hyvinkäältä, jossa olin asunut koko ikäni.

Ferry: Minun kotini oli ennen Loviisassa, mutta sitä ennen olen joutunut olemaan kymmenissä kodeissa aina Rovaniemellä saakka.


Oletteko koskaan karanneet?

Manteli: Viime kesänä karkasin joka päivä monta kertaa, mutta tänä vuonna olen ollut kiltimpi. Enkä minä jaksa kauaksi lähteä, yleensä menen vain parempaan paikkaan syömään.

Ferry: Muutaman kerran olen karannut tarhasta pelolle juoksemaan, jos Pauliina on unohtanuit portin auki.

Mitä pelkäätte?

Manteli: Miehiä, jos ne huutavat tai tekevät kauhean äkkinäisiä liikkeitä.

Ferry: Pelkään monia asioita, mutta eniten varmaankin isoja koneita. Myös kaikki uudet jutut pelottavat aluksi.


Onko kivempi mennä laukkaa vai ravia?

Manteli: Raviponina ravia tottakai.

Ferry: Laukka on hauskempaa.


Kuinka korkeita esteitä hyppäätte?

Manteli: Olen hypännyt Pauliinan perässä juosten 70cm korkean pystyn.

Ferry: Pauliina on hypännyt minulla vähän yli metrin esteitä. Sen suurempia en oikein uskalla yrittää. Rataa olen hypännyt harjoituksissa noin 90cm korkeana.

Siinä olivat ponien kaikki vastaukset. Toivottavasti tiedätte nyt papparaisista enemmän.

 Kuulisin mielelläni teiltä uusia erikoispostausehdotuksia. Jos sellaisia löytyy, niin kertoilkaa niitä kommenttilaatikkoon.

Yksikään hetki ei ole tuhlattu, jos sen on viettänyt hevosen selässä

Ainakin tämän viikon jälkeen haluan uskoa niin, sillä nyt on kyllä saanut ratsastaa sydämensä kyllyydestä! Hevoset ovat vieneet nin paljon aikaa, että tämä postauskin valmistuu vasta nyt. Luvassa siis minun hevostäyteinen viikkoni tiivistettynä!

Ferryllä olen ratsastanut kolmesti maastossa. Poni on ollut laiska kuten yleensä, mutta tänään se yllätti ja päästeli menemään oikein vauhdilla. Pari kertaa meinasin horjahtaa alas selästä, kun herra päätti vetää liinat kiinni täydestä vauhdista. Onneksi pysyin kuitekin kyydissä.

Tiistaina kävin ratsastamassa tutun suomenhevosella Toivolla ja pienellä welsh-ponilla Tameronilla. Toivo on peruskoulutettu, mutta sillä ei ratsasteta kovin usein. Menin sen kanssa vähän käyntiä ja ravia, sillä tila ratsastukseen oli aika pieni. Tameron on vasta 4-vuotias, eikä sen selässä oltu vielä käyty. Hyvin rauhallisesti poni kuitenkin antoi nousta selkään ja käveltiinkin vähän matkaa oikein mallikkaasti.

Toivo

Minä ja Tameron harjoitusnäyttelyissä vuonna 2011

Keskiviikkona hypättiin Pähkinän omistajan Tanjan kanssa tammalla sekä Einolla. Hyppäsin ensin Pähkinällä muutamia verkkahyppyjä, ja sitten tulin erilaisia ratoja. Pienillä esteillä hevonen olisi saanut ehkä edetä paremmin, mutta kun esteet vähän nousivat niin rytmikin alkoi löytyä. Itse vaan mokaan silloin tällöin lähestymiset, kun en näe paikkaa kunnolla. Muutamassa kohtaa olisin voinut jättää pari pidätettä ottamatta, mutta ihan tyytyväinen voin kuitenkin olla tämänkertaisiin hyppyihin.
Einolla otin lopuksi pari hyppyä pienelle pystylle, ja ne sujuivat varsin hyvin.

Torstaina lähdin jälleen Killiin ratsastamaan. Eve lähti ystävällisesti seuraksi ja kuvailemaan. Menin ensin Pähkinällä. Verkassa tein jonkin verran temponvaihteluita, sillä tamma oli vähän laiskan tuntuinen. Seuraavaksi aloin tekemään keskihalkaisijalle pysähdyksiä ravista. Yksinkertainen tehtävä osoittautui yllättävän hankalaksi, sillä en meinannut millään saada hevosta pysymään suorana oikealla linjalla. Kun sain hyvän suorituksen, aloin tekemään keskihalkaisijalla laukanvaihtoja käynnin katta. Suoruus oli jälleen ongelmana, mutta ratsastin aina riittävän pitkään käyntiä, jotta sain Pähkinän pysymään paremmin molempien pohkeiden välissä. Loppuun ratsastin vielä ympyrällä siirtymisiä ja temmonvaihteluita. Siinä aloin saada Pähkinää hyvin terävämmäksi, mutta tamma olisi saanut kulkea vähän ryhdikkäämmässä muodossa. Taas löytyi yksi asia mihin pitää seuraavalla kerralla keskittyä.

Einon kanssa ratsastin ympyröitä ja voltteja kaikissa askenlajeissa, ja yritin saada hevosta kevyemmäksi. Eino oli aika kovaa kiinni vasemmalla, ja varsinkin siihen suuntaan asettaminen ja taivuttaminen oli todella hankalaa. Oikealle sujui vähän paremmin. Vieläkään en saanut hevosta ratsastettua pehmeäksi, mutta ensi kerralla jatketaan treenejä.

 

Perjantaina olin ratsastamassa kaverini Ellan hevosella Otolla. Taas on ehtinyt vierähtää useampi kuukausi siitä kun ratsastin Otolla viimeksi. Verkkasin hevosen ympyrällä aika pitkällä ohjalla. Sitten aloin ratsastamaan neliötä, ja kulmissa tein ikään kuin etuosakäännöksen puolikkaan. Tätä tehtävää tein kaikissa askenlajeissa, ja laukassa tein myös paljon voltteja ja ympyröitä. Ratsastin myös muutamat raviväistöt kentän keskeltä uralle ja tein laukanvaihtoja sekä volttikahdeksikon keskellä että ihan suoralla uralla. Otto vaihtoi laukat super hienosti ja ilmavasti pienillä avuilla. Muutenkin ratsastus sujui ihan hyvin, vaikka hevonen olikin välillä vähän epätasainen edestä. Otto on todella paljon voimakkaampi ratsastettava kuin esimerkiksi Pähkinä, joten minun on välillä vähän hankaluuksia ratsastaa sitä oikein. Oton kanssa minun täytyy muistaa pitää kunnon tuntuma, mutta ratsastaa silti rennoilla käsillä niin, etten jää vetämään liikaa vastaan.

Minä ja Otto kouluvalmennuksessa kesällä 2012

Postauksen kuvat ja videot © Eve, Ella & Irja

Tänään lauantaina kävin taas ratsastamassa Tameronilla ja Toivolla. Tameronin kanssa käveltiin jo monta kierrosta ja poni meni rauhallisesti. Toivolla ratsastin lähellä olevalla kentällä perusjuttuja. Ensimmäisessä laukannostossa meinasin saada kyydit, kun Toivo päätti alkaa pukittelemaan. Onneksi pukit eivät olleet isoja ja jossain vaiheessa sain kiskottua ohjatkin takaisin käsiini. Pienen alkuepisodin jälkeen laukkakin sujui hienosti ja Toivo alkoi kantaa itseään paremmin.

Vielä on vähän aikaa kysyä Ferryltä ja Mantelilta. Kysymyksiä voi laittaa tähän postaukseen.

Oliko tämä postaus liian pitkä, vai jaksoitteko lukea sen kokonaan?
Kiinnostaako teitä lukea selostuksia ratsasteluista, vai panostanko enemmän vain kuviin ja videoihin?

Kuvia

Eilen räpsäisin poneista pari kuvaa. Ne ovat niin suloisia <3

Ferrylle ja Mantelille voi muuten vielä lähetellä kysymyksiä tähän postaukseen.