Haaste vuodesta 2013

Taas alkaa olla yksi vuosi pulkassa. Sain Gretalta haasteen, jonka avulla ajattelin yrittää tiivistää teille minun vuoden 2013.

Haasteen ideana on kertoa 10 parhainta, ihaninta, hauskinta, kamalinta, mutta mieleenpainuvinta tapahtumaa vuodelta 2013, sekä toiveita, odotuksia ja miksei lupauksia vuodelle 2014

1. Penkkarit ja abiristeily

 Kaikki kurssit käytynä ja lukio kirjoitusta vaille paketissa. Penkkarit oli huikeet ja samoin risteily. Ikinä en tule unohtamaan tätä päivää!
 

2. Pähkinä

 

Mulle ei ollut mikään pikkujuttu vaihtaa tallia, mutta Pähkinän vuokraamisen aloittamista en ole kyllä katunut. Maailman paras heppa, jonka kanssa olen pomppinut isoimmat esteeni ja käynyt ensimmäisissä kisoissa muualla kuin majoilla. Vaikka näin talvella kenttä ei ehkä ole parhaassa mahdollisessa kunnossa ja ratsastelut menee usein maastoiluksi tai muunlaiseksi humputteluksi, niin kyllä kesän treenit on sen arvoisia.

3. Ylioppilasjuhlat

 

Ylioppilaaksi kirjoittaminen ei ollut itsessään mulle mikään iso juttu eikä ole sitä vieläkään. Lainasin äidin vanhaa ylppärilakkia ja vielä juhlien kenraaleissa olin ihan varma etten ilmesty paikan päälle. Kamalaahan se yksin lavalle käveleminen olikin, mutta selviydyin. Ylipäätään kamalan ihana ja ihanan kamala päivä samaan aikaan, mutta varmasti ikuisesti mielessä!

 

4. Kilpailut

Vuoden alussa en olisi voinut ikinä uskoa kuinka moniin kilpailuihin pääsen osallistumaan. Jossain vaiheessa seuran omiinkin kilpailuihin osallistuminen oli vaakalaudalla, mutta aina joku lainasi hevostaan ja meikä pääsi starttaamaan. Einolla, Pähkinällä ja Retulla olen päässyt kisaamaan eri paikkakunnillekkin, ja olen kyllä ikuisesti kiitollinen heppojen omistajille!

 

 5. Suomipop

 

En ole yhtään telttailuihmisiä, mutta Suomipop-festarit keskellä Jyväskylää ja yöpyminen hotellissa. Kelpaa ainakin mulle! Hyvää seuraa, loistavat esiintyjät ja makkaraperunatkin oli ihan jees!

 

6. Ystävät

 



Jaettu ilo on paras ilo. Mulla ei ole mitään valtavaa kaveripiiriä, mutta riittävästi rakkaita ihmisiä joiden kanssa jakaa kaikki ihanat jutut. Niin monta kaveria että kaikki eivät edes mahtuneet kuvaan!

 

7. Kuopion reissu

 Matkustelen todella harvoin minnekkään, mutta Kuopiossa piti päästä käymään tänäkin kesänä. Vietin Kreetan luona pari yötä ja ehdin nähdä myös Sohvia. Pääsin kipuamaan Kreetan estetamman Readyn selkään ja kävin moikkaamassa myös rakasta Peggyä. Menin sillä myös estetunnille, ja vaikka mikään ei onnistunut ja melkein keilattiin toiset ratsukotkin, niin silti olin onnellinen päästessäni tamman selkään.

 

8. Aluekisojen kiertely

Kun ei ole omaa kisaheppaa, niin kisahoitajan rooli käy minulle vallan mainiosti. Välillä ärsytti kun ei saanut itse vetää kisahousuja jalkaan, oli kuuma, aurinko poltti naaman tulipunaiseksi tai käsihevosalueelta ei nähnyt kilpailukentälle. Kuitenkin tykkäsin olla mukana ja heppahoitajan työ ei vielä tällä tasolla ole kovin raskasta. :D

 

9. Kesä

Tekemistä riitti. Vapaa-aika kului pääasiassa tallilla, ja kesällä ymmärsin oikeasti kuinka paljon rakastan hevosia. Vapaapäivinä saatoin herätä kukonlaulun aikaan jotta ehdin mukaan kisoihin tai muuten vaan tallille. Sain ratsastaa todella paljon ja tuntui, että kaikki vaiva minkä olen nähnyt hevosrintamalla kannatti.

 





10. Joulu

Tänä vuonna nautin joulusta täysin siemauksin. Sain ihania lahjoja ja ennen kaikkea olin kiitollinen siitä, että niin moni ihminen jaksoi kääriä minulle ikioman paketin. Ja tietysti söin myös järkyttävät määrät suklaata..

 

Sitten siirrytään seuraavaan vuoteen.

 

Toivon, että vuonna 2014..

Saisin opiskelupaikan ja tuntisin valinneeni oikein, pääsisin ratsastamaan paljon ja kehittymään ratsastajana, nauttisin elämästä, olisin onnellinen ja tekisin vuodesta 2014 ikimuistoisen.





Joulutunnelmia

Aivan ihana joulu vietetty jälleen kerran. Olen rentoillut kotoa poistumatta kaksi päivää - valvonut myöhään, pelannut lautapelejä ja lihottanut itseäni suklaalla. Aattoiltana avattiin tottakai paketit, joita sain tänä vuonna valtavan kasan.

Kaikki minun toiveeni kuultiin, vaikka olin jo aivan varma että ainakin kahvakuula jää saamatta. Tänä vuonna toivoin lahjaksi käytännöllisiä ja tarpeellisia juttuja. Kuusen alta löytyikin lahjapaperiin käärittynä ihanan punaisen kahvakuulan lisäksi muun muassa rahaa, lapaset, uusi heinäkori poneille sekä yöpukuja. Lisäksi sain paljon kaikkea muuta ihanaa. Kiitos valtavasti kaikille jotka jaksoivat kääriä paketin ihan minua varten ♥

 

Tänään keskeytin tämän joululaiskistumisen hetkeksi ja suuntasin ratsastamaan Pähkinällä ja Retulla. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, niin kenttä oli täysin sula. Näin meillä täällä Suomessa joulukuussa.. Positiivisesti ajateltuna pääsin kuitenkin treenaamaan koulua ehkä kuukauden tauon jälkeen, jes! Olen niin ikävöinyt kunnon tuuppailua, ja pieni ikävä jäi kyllä vielä tämänkin päivän jälkeen, sillä pohja oli vielä sen verran kurainen ja pehmeä että ihan kaikista huisimmat fiilikset jäivät kokematta.
 Kuitenkin Pähkinän kanssa tein muutamat takarit, väistöt ja laukanvaihdot. Vaihdot menivät toiseen suuntaan vähän heikommin, mutta ensimmäistä kertaa sain tamman vaihtamaan siististi  ja pienillä avuilla. Retulla ratsastin suurimmaksi osaksi ympyrällä ja tein muutamat käyntiväistöt. Heppa meinasi juosta alta karkuun ja oli kyllä kovan työn takana saada edes muutamia hyviä pätkiä aikaan.

 

 

Kouluilutauon huomaa kyllä tuosta ratsastajan könötyksestä. -_-

Pian voisi yrittää palailla taas arkeen, eli siis käytännössä syödä vähemmän suklaata. Nyt kun on kahvakuulakin niin eihän tätä kunnon kohoamista estä enää mikään! Intoa puhkuen alan jumppaamaan, viettäkää te mukava loppuilta. Moikka!

Joulukalenterin 24.luukku - Christmas music

Ihanaa joulua kaikille lukijoille!

 

Täällä meillä joulu on sujunut tavalliseen tapaan kotona. Aamulla tehtiin vielä viimeiset herkut joulupöytään ja sen jälkeen ollaan otettu rennosti ja ennen kaikkea syöty hyvin. Meillä ei ole aattona mitään erityisiäperinteitä, joten ehdittiin hyvin kuvaamaan teille myös joulukalenterin viimeisen luukun videota. Toivottavasti olette valmiina, sillä tässä se tulee!

 

 

Loppuun kysyisinkin teiltä, mitä piditte joulukalenterista? Lisäsin sivupalkkiin kyselyn aiheeseen liittyen, ja lisäksi toivon teiltä paljon kommentteja. Niitä on aina kiva lukea!

Joulukalenterin 23.luukku - kisat

Täällä taas, vihdoinkin! Ei ole mennyt ihan niin kuin strömsössä tämä minun joulukalenterini, mutta sen enempää selittelemättä katsokaapa tämän päivän luukusta paljastuva video.

Joulukalenterin 20.luukku - Kirman Pisara

Aloin tutkimaan millaista videomateriaalia koneen kätköistä löytyykään, ja jäin katselemaan videoita minusta ja Pisarasta - aivan ihanasta ratsastuskoulun suokkitammasta, joka oli minun vakkari valmennushevonen monta vuotta. Tänään saatte pikakatsauksen minun ja Pisaran yhteiseen historiaan.

Kirman Pisara eli tutummin Pisara, Pisse, Kimara.. Huippuhauska hevonen, joka hyppää varsin kivasti ja tekee koulussakin sen mitä pyytää. Esittää tallissa hapannaamaa, mutta sisällä asuu pieni hellyydenkipeä pörröharja.

Pisara toimi minun vakkariratsuna vuosina 2009-2011. Käytiin pääasiassa estevalmennuksissa, mutta välillä tuuppailtiin myös koulua. Kisoihinkin päästiin monta kertaa. Koulupuolella meidät löysi yleensä tuloslistan häntäpäästä, mutta esteillä saatiin napattua monia voittoja ja sijoituksia 60-80cm tasolta. Kahdesti päästiin koettamaan kisoissa myös 90cm rataa, mutta viimeistään uusinnassa puomi tippui kannattimiltaan.

Pisaran kanssa ei saavutettu mitään suurta enkä ratsastanut sillä edes viikottain, mutta kuitenkin kaikki yhteiset hetket ovat jääneet hyvin mieleen. Tavallinen rautias suomenhevonen, joka ei ollut monenkaan suosikki. Minulle se kuitenkin oli rakas ja on sitä edelleen.

Loppuun saatte nähdä pienen videon, jonka materiaalit ovat minun ja Pisaran yhteisistä estevalmennuksista.

Joulukalenterin 19.luukku - haaste

Nyt olen kyllä aika pettynyt itseeni, sillä tällekkään päivälle ei ole videota tiedossa.

"Tämä haaste on tarkoitettu niille jotka omistavat hevosen/hevosia. Tarkoitus olisi myös, että kysymyksiin vastattaisiin vähän laajemmin kuin yhdellä sanalla. Haasta vähintään kolme blogia, ei takaisin haastamista. Sinun pitää kertoa blogissasi kenet olet haastanut."

 

Kerro hevosesi rotu, taso ja hieman luonnetta.

 

Ferry on 25 vuotias connemara ruuna. Se on todellinen teräsvaari, ja jaksaa porskuttaa vielä vanhoilla päivilläänkin. Minun omistuksessani Ferry on ollut nyt jo yli 6 vuotta. Luonteeltaan Ferry on hyvin omalaatuinen, ja sitä pitää osata käsitellä. Se on jopa vähän tammamainen -  joskus kiltti ja rauhallinen, kun taas toisinaan poni on täynnä tulta ja tappuraa. Ferry ei ole eikä ole koskaan ollutkaan mikään liitokavio tai pomppukeppi, mutta se osaa Helpon A:n asiat ja hyppää ratana ehkä noin 90cm.

Manteli puolestaan on minikokoinen shetlanninponi ori. Ikää sille on kertynyt 24 vuotta. Manteli on älyttömän symppis kaveri, eikä se halua kenellekkään mitään pahaa. Joskus se kuitenkin nappaa hampaillaan kiinni takinhelmasta tai keksii jotain muuta mukavaa, ihan vain huvin vuoksi. Mantelia ei ole kunnolla ratsukoulutettu, mutta kärryjen edessä se on oikeinkin näppärä poni.

 

 

Hevoset vai ponit? Miksi?

 

Ponit on ollut aina se mun juttu, mutta valitettavasti ainakin shetlanninponeille olen kasvanut jo liian isoksi. Ponia en enää ostaisi itselleni omaksi, mutta kuitenkin ne ovat ihan huippuja!

 

Huippu Inkeri!

 

Ensimmäinen poni/hevonen, jolla ratsastit itsenäisesti enemmän.

 

Ferry. En tiedä mitä tähän voi enää lisätä?

 

Kumpi on parempi, kengätön vai kengällinen? Hevosesi kenkien koko?

 

Kengällinen, koska talvisin hokittomien hevosten kanssa meinaa tulla usein ongelmia. Toisaalta on aika paljon halvempaa pitää hevosta ilman kenkiä, eikä pienille poneille kenkiä saa oikein edes laitettua. Ferryn kenkien koko on muistaakseni 00. Mantelilla ei ole kenkiä ollenkaan.

 

 

 

Klippaus: puolesta vai vastaan?

 

Useammin vastaan kuin puolesta, mutta lämpimillä maneesitalleilla usein ihan fiksua. Jos jaksaa loimittaa hevosta huolella, niin silloin ei klippaamisessa ole mitään vikaa.

 

Tarhaavatko hevosesi yksin vai laumassa? Miksi?

 

Kahdestaan. Hevonen on laumaeläin, ja minusta niiden pitäisi antaa ulkoilla kaverin kanssa jos se vaan suinkin on mahdollista. Ferrylle ja Mantelille tulee aika usein pieniä kiistoja, mutta koskaan ne eivät telo toisiaan sen pahemmin. Ei ole siis vaarallista pitää niitä yhdessä.

 

 

 

Ratkaiseeko hevosessa enemmän sen luone vai ulkonäkö?

 

Luonne. Jotkut hevoset ovat mielestäni kauniimpia kuin toiset, mutta yhtään rumaa hevosta en ole vielä tavannut. Ulkonäöllä ei siis ole minulle merkitystä. Hevosella pitää olla persoona.

 

Millainen on hyvä hevosblogi?

 

Sellainen, jonka eteen on nähty vaivaa. Kuvat ja videot ovat tärkeitä, samoin se että blogi kertoo asiat kaunistelematta niitä.

 

 

 

Pahin tippumisesi?

 

En ole koskaan tippunut pahasti. Kerran lensin Ferryn selästä niskoilleni, mutta mitään ei sattunut. Koskaan en ole murtanut luitani tai edes nyrjäyttänyt mitään.

 

Kuinka monta loimea hevosesi omistaa?

 

Ferryllä on käytössä paksu toppaloimi, vuorellinen sadeloimi, fleeceloimi sekä jonkinlainen vohvelikangasloimi. Lisäksi sillä on kaulakappaleellinen fleece ja jonkinlainen ohut talliloimi, mutta niitä ei koskaan käytetä.

Manteli omistaa toppaloimen, vuorettoman sadeloimen sekä fleeceloimen.

 

 

 

Kuinka usein hevosesi liikkuu?

 

Ferry liikkuu aika vaihtelevasti, riippuen säästä ja siitä miten minulla on aikaa. Yleensä 3-5 kertaa viikossa, mitä enemmän sen parempi.

Manteli ei liiku säännöllisesti, mutta sillä kärrytellään tai kävelytetään maastakäsin aina silloin tällöin.

 

Oletko varovainen vai "uhkarohkea" ratsastaja?

 

En ole mielestäni ainakaan uhkarohkea, mutta en mikään yli-varovainenkaan. Minua jännittää monissakin tilanteissa, mutta koskaan mikään tippuminen tai muu vastaava ei ole jäänyt pelottamaan. Tuttuihin hevosiin pystyn luottamaan tietysti paremmin kuin vieraisiin. Olen rohkea, mutta en vaarallisen paljoa.

 

 

 

Tällä kertaa en haasta ketään, mutta kaikki hevosenomistajat voivat tottakai tehdä tämän.

Joulukalenterin 18.luukku - talliesittely

Olette päässeet aika monestikin kurkistamaan meidän talliin, mutta tämän päivän videossa esittelen sen teille vielä vähän tarkemmin.

Joulukalenterin 17.luukku - And That's Who I Am

Unohdetaan videot taas hetkeksi ja keskitytään kuviin. Yritin oikeasti miettiä kuka olen ja tällaiseen tulokseen päädyin.

 

 

 

Joulukalenterin 16.luukku - arvoituksia

Tänään taas vähän siskosten yhteistä videota.

Joulukalenterin 15.luukku - täyshoitotalli vs. oma talli

Jotenkin nämä mun videot alkaa venymään ja vanumaan ihan liikaa. En oikeasti haluaisi näistä näin pitkiä, mutta lyhentämäänkään niitä ei pysty. Toivottavasti olette erilaisia kuin minä ja jaksatte katsoa pidempäänkin pelkkää höpöttelyä. Nyt jälleen jätän kirjoittelut vähemmälle ja päästän teidät videon pariin!

Joulukalenterin 14.luukku - teeveen orja

Miksi keksin aina videoille hyviä aiheita ja seuraavassa hetkessä ne toteutetaan jossain muussa blogissa? Tulen ehkä olemaan joinain päivänä tylsä matkija, mutta tänään keksin ihan uuden aiheen. Kukaan ei ole ainakaan minun tietääkseni kertonut lempi TV ohjelmistaan videolla. Siihen saattaa tosin olla hyvä syy... tai en tiedä. Kertokaa te! Menikö tämä video ihan metsään?

Joulukalenterin 13.luukku - myöhästynyt synttärilahja

Mulle ei ole tapahtunut tänään mitään kamalaa, vaikka onkin perjantai 13. päivä. Oikeestaan olen tosi iloinen, sillä mun synttärilahja tuli vihdoin! Se on oikeasti vähän liian iso, mutta huijasin videolla koska olin niin innoissani. Ei mulla nyt muuta, joten ei kun vaan videon pariin rakkaat lukijat! Kommentit ovat jälleen tervetulleita, mitä piditte lahjasta ja videosta ylipäätään?

Joulukalenterin 12.luukku - epäonnistumisia

Yksi suuri epäonnistuminen on tämä minun joulukalenterin aikataulun suunnittelu. En tietenkään ollut tehnyt 11. päivän luukkua valmiiksi, ja eilinen 8-22.30 työpäivä ei oikein antanut tilaa blogin kirjoittamiselle. Sen luukun saammekin nyt unohtaa, mutta täksi päiväksi olen keräillyt koneen kätköistä joitain epäonnistumisvideoita sekä äänimateriaalia. Mitään kovin ihmeellistä ei löytynyt, mutta katsokaa nyt kumminkin!

Joulukalenterin 10.luukku - Wanhat 2012

Se oli yksi mun elämäni ihanimmista päivistä, ja haluan jakaa sen teidän kaikkien kanssa.

Lähes kaikki kuvat © Miisa R-P