Pitkä kuuma kesä

Kerroinko jo että ratsastin Retua kokonaisen viikon ja vähän päälle tai että olin hyppäämässä Pähkinällä maastoesteitä? Entä olenko jo valittanut kuinka kuuma täällä on ja että Ferryllä ei viitsi sen takia edes ratsastaa?
... Niin vähän arvelinkin!

Tosiaan jos elohopea kipuaa varjossa lähemmäs kolmeakymmentä astetta, niin Ferrylle on ihan riittävä urheilusuoritus yrittää selviytyä laitumella avaruuspuku päällä. Pestiinkin viime viikolla isin kanssa molemmat ponit puhtaiksi kaikesta siitä hiestä ja ötökkämyrkystä, yök!

Ja minä liikutin Retua reilun viikon ajan. Me kouluiltiin ja käytiin maastossa yksin ja kaverin kanssa. Koulupuolella päästiin siihen samaan fiilikseen kuin ensimmäisillä ratsastuskerroilla Retun saavuttua tai kun olen mennyt kangilla. Heppa oli niin hieno! Olin myös ehtinyt unohtaa kuinka kovaa papparaisella pääsee maastossa. Huippuhauska viikko siis!

Pysähdyttiin jutustelemaan lehmien kanssa!

 Pähkinällä olen treenannut koulua kuten aina. Muutaman kerran se on ollut vähän laiska, mutta pääasiassa saan siitä joka kerta vähän enemmän irti. Viimeksikin tehtiin yhden keskihalkaisijan aikana 5 puhdasta laukanvaihtoa (ja muutama voltti) ilman pukkeja tai muita ylimääräisyyksiä.

Päästiin myös hyppäämään muutama viikko takaperin vähän maastoesteitä. Oli jälleen sairaan kuuma, mutta onneksi Pähkinä jaksoi ja hypättiin vaikka mitä kivaa!

© Tanja K.

Eilen oma seura järjesti pienet seuraestekisat Pähkinän kotitallilla ja hyppäsin siellä tammalla 90cm. Verkassa toin sen koko ajan liian lähelle vaikka hevonen oli muuten ihan hyvin pohkeen edessä. Radalla tapatui sitten se tyhmin mahdollinen asia ja ykkönen tipahti. Ratsastin liian löysästi ja Pähkinä otti takaislla puomin matkaan, vaikka se ei tee niin oikeasti ikinä. Loppurata olikin sitten ihan hyvä, ei mitään suuria mokia. Meinattiin kyllä kompuroida yhdessä vaiheessa, mutta siitä voidaan syyttää pehmennyttä pohjaa.

 ©Eveliina L.

Sunnuntaina osallistunkin sitten elämäni ensimmäistä kertaa maastoestekisoihin. Kivaa, eikä edes

niin jännittävää kun ei tarvitse ratsastaa kaikkien tuijottaessa.

Kaulanaruilua

Ihan koko aikaa ei kyllä naurattanut, sillä pappaa ei kauheasti yhteistyö kiinnostanut tällä kertaa. Viiletettiin vähän missä sattuu, ja jossain vaiheessa minun oli pakko ottaa raippa messiin kun alkoi oikeasti pelottamaan. Pätkittäin poni kuitenkin malttoi kuunnella ja esteissä ei sinäänsä ollut mitään ongelmaa. Positiivisesti ajateltuna olisi voinut mennä paljon huonomminkin!

Kesäfiiliksissä

 

 

 

 

Kesä on niin kiva, paitsi maanantain +28 astetta varjossa oli ehkä jo vähän liikaa. Pähkinän kanssa käytiin pienellä maastolenkillä ja mentiin hetki kentällä. Aurinko poltti olkapäitä ja hiekkaa oli keuhkoissa asti, ei kiva! Retu puolestaan hikosi käyntimaastossa (no okei otettiin yksi pätkä ravia) Ei niin kuumaa enää kiitos!

Edetään nyt sopivan epäjärjestelmällisesti, sillä sunnuntaina hyppäsin Ferryn kanssa pitkästä aikaa. Rakensin pellolle kavaleteistä erilaisia linjoja, joita pystyi hyppäämään myös ratana. Aluksi oltiin ponin kanssa molemmat ihan kuutamolla. Himmailin ihan liikaa ja Ferry tiputti 40cm korkean kavaletin... Loppua kohden touhussa oli sentään jotain ideaa, vaikka ollaankin papan kanssa molemmat vielä aika ruosteessa. Loppuviikolla - itseasiassa ehkä jo huomenna - ajattelin hypätä kaulanarulla tai ainakin pelkällä riimulla. Jännittää miten se onnistuu. :D

 

Ulkoasu on myös kokenut siirtymisen kesään. Yritin taas tehdä bannerin ihan itse, mutta en kyllä koskaan ole kovin tyytyväinen luomuksiini. Yksikertaisuus olisi kaunista, mutta haluan kuitenkin bannerin kuvaavan mahdollisimman hyvin blogin sisältöä, ja täällähän seikkailevat erittäin monet kauramoottorit. Viimeistelen ulkoasua vielä heti kun ehdin.

Mitä te pidätte uudesta bannerista ja ulkoasusta ylipäätään? 

Puhelinkuvia ja kuulumiset

Lenni yrittää kasvaa isoksi! :D



Reiska ottaa aina pikku päikkärit ihanassa auringonpaisteessa!

1. Minä töissä 2. Minä mummolla chillailemassa 3. Yritän olla reipas urheilija 

Viime viikolla kävin maastoilemassa Retulla kahdesti ja kerran Pähkinällä. Reiskan kanssa oli kivaa, mutta Pähkinällä oli kunnon tammapäivä meneillään. Kahdesti jouduin laskeutumaan alas selästä jotta päästiin jatkamaan matkaa. Naisilla on joskus niin vaikeaa tämä elämä! :D Ratsastin perjantaina myös Oton. Tehtiin kaikkia perusjuttuja vähän vaihtelevalla menestyksellä. Välillä sujuu pitkään oikein hyvin, ja sitten homma taas vähän leviää. Ei kuitenkaan mitään katastrofaalista, treeniä vaan lisää niin kyllä se siitä. Huomenna pääsenkin taas ruunan selkään ja voidaan yrittää parantaa edellisestä kerrasta.
Tiistaina treenasin Pähkinällä ja Retulla molemmilla koulua. Retu oli aluksi aika villinä, mutta parani loppua kohden. Pähkinä oli tosi kiva koko ajan. Sain vaan nauttia kyydistä ja miettiä kuinka ihanaa on saada vuokrata mun lemppari tammaa. Retun kanssa jatkettiin tänään vallattomalla meiningillä maastoreissulla. Otettiin ravikisa mutta oltiin ruunan kanssa niin ylivoimaisia että piti heti alkaa himmailemaan.

1. Meidän ihanat maastolenkit 2. Ferry ja Ferryn uusi Eskadronin riimu 3. Kaulanarutreenailuja

Ferryllä oli kengitys perjantaina ja sen jälkeen poni on viettänyt pientä lomaa. Tänään lähdin sen kanssa maastoilemaan, mutta poni oli todella oudon tuntuinen. Se ei ontunut, mutta astui varsinkin oikealla etusella kummallisesti. Se ei kuitenkaan onnu tarhassa ja liikkuu ihan pirteästi. Toivon että ponilla olisi vaan vähän ongelmia tottua kesäpopoihin kun jalassa on ollut hokkikengät ja tilsakumit. Ennen se ei ole kyllä ollut moksiskaan kengityksestä, mutta tässä tapauksessa toivotaan että syy olisi siinä.

Tässä tällainen erittäin sekalainen tekstin ja kuvien sekoitus. Toivottavasti saisin pian oikein kunnon materiaalia ratsasteluista. Erikoispostausideoita saa myös aina heitellä!

Täällä taas!

Kuten kaikki varmasti huomasittekin, pidin vähän taukoa bloggailusta. Innostusta ei yksinkertaisesti ollut kuvien, postausideoiden ja ennen kaikkea ajan puuttuessa. Pääsykokeisiin lukeminen on vienyt valtavasti aikaa, mutta onneksi nyt jo vähän helpottaa, vaikka kevään pääsykoerupeama ei olekaan vielä kokonaan ohi. Talvi ei puolestaan ollut mitään kulta-aikaa heppailurintamalla, kun ulkona oli kylmää ja liukasta. Nyt kesä kuitenkin lähestyy ja ratsastussäätkin paranevat, ihanaa!

Kevään aikana olen kouluillut ahkerasti Pähkinän ja Retun kanssa. Pähkinän kanssa pääsin muutama viikko sitten valvovan silmän alle ja nyt onkin sitten keskitytty minun vasempaan käteeni, johon on tosin yritetty keskittyä ennenkin. Se vaan elää omaa elämäänsä niin automatisoituneesti että ongelman korjaaminen ei todellakaan tule olemaan mikään helppo homma.

 

 

 

 

Hevosenhoitajana olen myös ollut pariinkin otteeseen. Siellä olo tuntuu kyllä aina yhtä kotoiselta muiden suorituksia jännätessä. Olen osallistunut myös itse seurakisoihin useammin kuin yhtenäkään aikaisempana keväänä. Alavudella olin hyppäämässä Bimillä ja Pähkinällä 90cm arv. ihanneaika. Molemmilla tuloksena 5vp, joista yksi tuli Bimin kohdalla alitetusta ja Pähkinällä puolestaan ylitetystä ihanneajasta.

 

Retun kanssa olin myös Alavudella hyppäämässä 80&90cm. 80cm 0/0 ja 90cm perusradalta 4vp. Ehdottomasti parhaat kisat Retun kanssa koskaan!

 

Sunnuntaina vuorossa olivat oman seuran harkkakisat. Siellä hyppäsin Pähkinällä 90&100cm. Minun ihka ensimmäinen metri koskaan! Arvosteluna oli A.2.0 ja molemmista radoista selvittiin ilman virheitä. Puhtaita ratoja ei tullut montaa joten sijoituttiin 3. ja 4. Olin tosi iloinen kun radat sujuivat hyvin yhtä hankalaa kaarretta lukuun ottamatta, missä Pähkinä jäi vaan pomppimaan ristilaukassa paikoilleen molemmilla kerroilla. Sijoittuminen oli vielä ekstra mukavaa!

Kuvat © Ella J., Eveliina L ja Elisa L.

Nyt kun aikaa pitäisi taas löytyä, yritän alkaa päivittelemään kuulumisia myös tänne blogin puolelle. Seuraavaan kertaan siis!

Minun hevonen, muut selässä

Tällaisen valtaisan pitkän blogihiljaisuuden jälkeen voisi olla hyvä paikka erikoispostaukselle. Tämä on aika perinteinen ja jo monessa blogissa nähty postausaihe, mutta mielestäni se on varsin mielenkiintoinen. Tässä vähän mielipiteitäni siitä kun muut ovat minun hevoseni selässä.

Minulla ei ole siis mitään erityistä syytä miksi en antaisi muidenkin ihmisten hoitaa ja ratsastaa Ferryllä. En kuitenkaan päästä ketä tahansa touhuamaan sen kanssa ellen ole itse paikalla. Minun pitää pystyä luottamaan hoitajaan täysin, ettei mitään onnettomuuksia pääse sattumaan. Jos kuitenkin olen itse mukana, niin kaikki halukkaat pääsevät totta kai hoitamaan ja ratsastamaan Ferryllä. Hoitaessa poni testaa aina kaikkia ja irvistelee vihaisen näköisesti, jonka takia pienet lapset harvemmin harjailevat sitä. Selkään voin kuitenkin huoletta päästää kenet tahansa.


 

Ferryllä on muutaman kerran ratsastanut täysin kokemattomia lapsia. Talutusponina Ferry onkin oiva tapaus, eikä se säiky tai keksi muitakaan metkuja - kunhan vain minä pidän narun päästä kiinni. Äiti on ratsastanut Ferryllä paljonkin, ja isänikin käveli kerran sillä muutaman kierroksen maneesia ympäri. Siskoni ja hänen kaverinsa ovat myös harjoitelleet ratsastamista Ferryn kanssa. Heitä poni on yrittänyt joskus huijata oikein olan takaa suostumatta siirtymään raviin tai lähtemällä täysin päinvastaiseen suuntaan minne kuski on käskenyt. Ferry ei kuitenkaan ikinä pukita tai lähde laukkaamaan ilman kontrollia, joten sen kanssa on turvallista harjoitella. Tietysti entisen tuntiponin metkut tulevat esiin.





 

Monet kokeneemmat kaverini ovat myös ratsastaneet Ferryllä. Heidän voin huoletta antaa tehdä ponin kanssa melkeinpä mitä vain he haluavat. Ella on joskus vuosia sitten osallistunut Ferryllä jopa koulukilpailuihin!

Manteli ei korvaansa lotkauta vaikka sen ympärillä heiluisi kokonainen kylällinen ihmisiä, vaan se on ennemminkin onnellinen kun joku huomaa. Poni ei myöskään pure tai potki, eikä se säiky mitään.



 

Manteli onkin ollut pari kertaa kärryponina paikallisessa tapahtumassa. Meillä on käynyt myös tuttuja lapsia rapsuttelemassa ponia, ja jotkut ovat uskaltautuneet kärryjenkin kyytiin. Mantelin selkään en kuitenkaan uskalla päästää ketään, sillä pörröisestä ulkomuodosta huolimatta poni osaa pukittaa. Minä ja siskoni ovat ainoat jotka ovat kunnolla ratsastaneet Mantelilla. Matleena on kuitenkin löytänyt itsensä pariinkin otteeseen maan kamaralta ponin rodeoloikkien seurauksena. Nykyään kääpiöponille ei oikein löydy ketään ratsastajaa, sillä me olemme siskon kanssa kasvaneet jo vähän liian isoiksi sille.



Uusi terveellisempi elämä

Pari viikkoa sitten minua alkoi tosissaan ahdistamaan loputon herkuttelu ja löhöily. En liikkunut oikeastaan laisinkaan, vaan mätin vain herkkuja nassuun. Päätin kuitenkin alkaa vähän tsemppaamaan.

Olen pienestä pitäen ollut todella innostunut kaikenlaisesta urheilusta. Ala-asteella pelasimme kaikki välitunnit jalkapalloa, käsipalloa, vesimiestä tai ainakin urheilimme jollain tapaa. Vapaa-ajallakin tykkäsin harrastaa erilaisia liikuntalajeja ihan itsekseni, kuten vaikka kesäisin potkia palloa tai talvisin hiihtää. Huomaamattani olen liikkunut niin paljon että koulussa erilaisissa kuntotesteissä sain aina ihan hyvät arvosanat. Viime vuosina olen kuitenkin liikkunut aina vaan vähemmän ja vähemmän, ja ratsastus on jäänyt melkeinpä ainoaksi säännölliseksi liikuntamuodoksi jota harrastan.

 

Nyt olen kuitenkin päättänyt taas alkaa liikkumaan enemmän. En lähde tavoittelemaan kuuta taivaalta, mutta yritän saada itseni edes vähän useammin liikkeelle. Tavoitteena olisi lähteä edes kerran viikossa lenkille ja tehdä pari kertaa viikossa lihaskuntoa. Keskiviikkona kävin pelaamassa lentopalloa mikä on kyllä aina yhtä hauskaa! Erilaiset pallopelit ovat kyllä ehdottomasti minun suosikki liikuntamuotoja.

 

Tästä se lähtee!

Olen yrittänyt alkaa kiinnittämään vähän huomiota myös syömisiini. Minulla on tavoitteena jättää herkuttelut vain viikonlopuille, ja ainakin kolme viikkoa olen tässä onnistunutkin. Jos kuitenkin lähden arkena käymään vaikka Jyväskylässä, niin annan itselleni luvan syödä roskaruokaa. Ruoka on ehdottomasti se minun heikoin kohtani, ja tiedän, että jos yritän olla syömättä mitään epäterveellistä, niin repsahdan takaisin vanhaan ennen kuin ehdin huomatakaan. Nyt kun yritän parantaa ruokatottumuksiani vain jonkin verran parempaan suuntaan, niin luotan siihen että muutos on pitkäkestoinen.

 



Näistä aineksista syntyy alemmassa kuvassa näkyvä terveellisempi herkku. Kaikki ainekset vaan jonkinlaiseen myllyyn ja sekaisin!

Käytännössä olen siis vähentänyt herkuttelua, ja alkanut syömään enemmän kasviksia ja hedelmiä. Ennen en pitänyt salaatista yhtään, mutta nyt se on alkanut maistumaan oikeinkin hyvälle. Olen myös yrittänyt juoda mahdollisimman paljon vettä, mitä en ennen juonut oikeastaan lainkaan.



Maailman herkullisin kanasalaatti!

Aamupalaa.

En laske kaloreita sen tarkemmin enkä noudata mitään tiukkaa treeniohjelmaa. En ala vetämään mitään proteiinijauheita enkä palautusjuomia. En myöskään halua varsinaisesti laihduttaa, vaan tavoitteena olisi vaan olla kesään mennessä sellaisessa kunnossa että voisin olla itseeni tyytyväinen. Toivottavasti saan siis pidettyä itseni mahdollisimman hyvin erossa herkuista ja jaksan urheilla oikein paljon.

Kuinka paljon te treenaatte viikossa? Entä mietittekö te mitä syötte? Miltä minun huimat suunnitelmat kuulostavat teidän korviinne? 

 

Ja huomasitte varmaan blogin uudistuneen ulkoasun. Bannerista iso kiitos kuuluu Ellinooralle. Sivupalkissa on kysely ulkoasuun liittyen, muistakaapa vastata myös siihen. :)

If you never try you'll never know

Nyt olisi sitten taas jonkinlaisen viikkokatsauksen vuoro. Tuntuu että tämä blogi on nykyään yhtä viikkokatsausta toisensa perään. Yritän saada pian aikaiseksi kuvata videota ja tehdä jotain muitakin erikoispostauksia. Mutta nyt kuitenkin kuulumisiin.

Maanantaina kävin ratsastamassa Pähkinällä ja Retulla. Pähkinän kanssa menin ensin hetken aikaa kentällä. Heitin yhden puomin ympyrälle ja ratsastin sitä laukassa. Melkein aina näen paikan hyvin, mutta välillä mennäänkin sitten ihan sokkona. Silloin minulla on erittäin paha tapa nyppiä kaikki laukka pois ja siksi jopa puomin ylitys tuntuu vaivalloiselta. Todelliset ongelmat tulevat tietysti sitten kun edessä on isompi este. Yhdelläkin puomilla on kuitenkin hyvä treenata lähestymisiä ja saada vähän rutiinia. Loppuun käytiin vielä heittämässä maastossa pieni lenkki. Retun kanssa käytiin reippaalla maastolenkillä ja ruuna oli hyvin kuulolla.

Monissa blogeissa on viime aikoina keskusteltu kaulanarulla ratsastuksesta, ja tottakai halusin itsekin kokeilla. Aiemmin en ole uskaltanut mennä Ferryllä ilman minkäänlaista kontrollia sen päähän. Se ei ole kovin herkkä painoavuille, ja joskus se saattaa innostuksissaan alkaa pukittelemaan. Nyt rohkaisin kuitenkin mieleni ja päätin että kaikkea on kokeiltava. Ensin ratsastin hetken aikaa riimulla, johon sidoin riimunnarun ohjiksi. Pian kuitenkin siirsin narun pelkästään ponin kaulan ympärille. Alkuun kääntyminen oli vähän vaivalloista ja jarruista ei ollut tietoakaan. Nopeasti Ferry alkoi kuitenkin keskittymään ja loppujen lopuksi laukkasinkin ilman mitään ongelmia. Painoon poni ei odotetusti reagoinut kovin hyvin, mutta vauhtia pystyi säätelemään äänellä ja kääntäminen onnistui kaulanarun avulla.

Normaalit maastolenkit Ferryn kanssa eivät enää jaksa oikein innostaa, joten jatkossa kokeilen varmaan ponin kanssa enemmänkin kaikkea uutta. Olen jo niin monta vuotta humputellut ponin kanssa maastossa, että haasteet ovat enemmän kuin tervetulleita. Kaulanarulla ratsastamista haluan ainakin harjoitella lisää. Tavoitteena olisi saada poni niin kuuliaiseksi, että pystyttäisiin tekemään väistöjä sekä muita kouluratsastusliikkeitä sekä ehkä hyppäämäänkin.

Paljon kuulumisia

Pari viikkoa sitten oli aivan ihanat luistelusäät!

1. Fico 2. Minä liikkaopena

 

Suoratukkainen minä.

Viime postauksesta on kulunut aikaa liikaa. Kaikki tämä aika, koska puhelin on täynnä kivoja kuvia, mutta se ei suostu jakamaan niitä picasaan. Olen sammuttanutkin sen monta kertaa, mutta siltikään en onnistu saamaan kuvia ulos siitä kapistuksesta. Kyllä ärsyttää sillä siellä olisi ollut vaikka mitä kivaa. Onneksi instagram pelastaa ja sain sieltä teille muutamat kuvat näytille.

 

 

Muuten mun elämä on pyörinyt pääosin olympialaisten ympärillä. Tänään jännitin lumilautailun parissa, ja hopeaahan siletä tulikin! Onko täällä paikalla muitakin vannoutuneita penkkiurheilijoita? Olen ehtinyt olla myös ihan kiitettävästi töissä, ja tietysti ratsastamaan. Pähkinä ja kanget ei ollut minulle helposti hallittavissa oleva yhdistelmä, mutta Retun kanssa sujui hyvin. Eilen lomitin tallilla ja ratsastin myös Bimillä. Ella ehti kuvailla joten kuvamateriaaliakin on tällä kertaa luvassa.

Bimillä tuntui olevan vapaapäivän jäljiltä energiaa vielä tavallistakin enemmän. Verkkaraveissa se pysyi vielä rentona, mutta laukkojen jälkeen tahti alkoi pikkuhiljaa kiihtyä. Ratsastin keskihalkaisijaa pitkin suoraan ja I:ssä tein voltit vuorotellen molempiin suuntiin. Volteilla tahti oli rauhallinen ja muoto hyvä, suoralla oli hankalampaa. Nostin myös muutaman kerran laukan keskihalkaisijan alusta, ratsastin voltin laukassa ja ennen C:tä siirsin takaisin raviin. Bimi alkoi vaan ennakoida nostoa niin paljon, että koin parhaaksi siirtyä hakemaan rentoutta ympyrälle.

Ympyrällä ratsastin ilman jalustimia yrittäen istua syvemmälle satulaan. Tahti oli aika epätasainen, joka johtui varmasti ihan minun omasta ratsastuksesta. Teoriassa tiedän mitä siellä selässä pitäisi tehdä: paljon jalkaa, vähän kättä, ja tämän lisäksi pitäisi vielä istua. Käytännössä tämä kaikki ei vain suju. Nytkään en saanut pidettyä edestä tasaista tuntumaa, vaan käsi veti taaksepäin ja oli epätasainen. Tiiviistä istunnasta ei ollut tietoakaan, joten Bimin liike oli aika kiireistä ja jännittynyttä.

Loppuun ratsastin vielä ravissa muutamat väistöt. Bimi väistää todella herkästi, mutta nyt se menossa vähän liikaa eteen ja takaosa ei pysynyt matkassa mukana. Tahti ja rentous eivät siis tällä kertaa olleet oikein kohdallaan, mutta nämä asiat saadaan varmasti korjattua kunhan opettelen itse ratsastamaan. Vatsalihaksia täytyy treenata odottamaan sitä päivää kun osaan oikeasti käyttää niitä hepan selässä!

Feeling good

Tänään vietettiin Petran (tästä pääset hänen blogiinsa) kanssa aurinkoista pakkaspäivää ponien kanssa. Molemmat ponit olivat ihan villeinä viileiden ilmojen ja niistä johtuneen loman takia. Manteli laukkaili ihan innoissaan narun päässä ja Ferry testaili vähän väliä mahdollisuutta ampaista täysiä matkaan. Petra napsi meistä ensin muutamia poseerauskuvia ja sitten ratsastin Ferryllä pellolla. Virta oli vain hyvästä sillä papparainen otti homman ihan tosissaan ja näytti pätkittäin oikealta kouluponilta. ♥

Välillä Ferryä ärsytti moinen nysväily!

 Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.