Uusi terveellisempi elämä

Pari viikkoa sitten minua alkoi tosissaan ahdistamaan loputon herkuttelu ja löhöily. En liikkunut oikeastaan laisinkaan, vaan mätin vain herkkuja nassuun. Päätin kuitenkin alkaa vähän tsemppaamaan.

Olen pienestä pitäen ollut todella innostunut kaikenlaisesta urheilusta. Ala-asteella pelasimme kaikki välitunnit jalkapalloa, käsipalloa, vesimiestä tai ainakin urheilimme jollain tapaa. Vapaa-ajallakin tykkäsin harrastaa erilaisia liikuntalajeja ihan itsekseni, kuten vaikka kesäisin potkia palloa tai talvisin hiihtää. Huomaamattani olen liikkunut niin paljon että koulussa erilaisissa kuntotesteissä sain aina ihan hyvät arvosanat. Viime vuosina olen kuitenkin liikkunut aina vaan vähemmän ja vähemmän, ja ratsastus on jäänyt melkeinpä ainoaksi säännölliseksi liikuntamuodoksi jota harrastan.

 

Nyt olen kuitenkin päättänyt taas alkaa liikkumaan enemmän. En lähde tavoittelemaan kuuta taivaalta, mutta yritän saada itseni edes vähän useammin liikkeelle. Tavoitteena olisi lähteä edes kerran viikossa lenkille ja tehdä pari kertaa viikossa lihaskuntoa. Keskiviikkona kävin pelaamassa lentopalloa mikä on kyllä aina yhtä hauskaa! Erilaiset pallopelit ovat kyllä ehdottomasti minun suosikki liikuntamuotoja.

 

Tästä se lähtee!

Olen yrittänyt alkaa kiinnittämään vähän huomiota myös syömisiini. Minulla on tavoitteena jättää herkuttelut vain viikonlopuille, ja ainakin kolme viikkoa olen tässä onnistunutkin. Jos kuitenkin lähden arkena käymään vaikka Jyväskylässä, niin annan itselleni luvan syödä roskaruokaa. Ruoka on ehdottomasti se minun heikoin kohtani, ja tiedän, että jos yritän olla syömättä mitään epäterveellistä, niin repsahdan takaisin vanhaan ennen kuin ehdin huomatakaan. Nyt kun yritän parantaa ruokatottumuksiani vain jonkin verran parempaan suuntaan, niin luotan siihen että muutos on pitkäkestoinen.

 



Näistä aineksista syntyy alemmassa kuvassa näkyvä terveellisempi herkku. Kaikki ainekset vaan jonkinlaiseen myllyyn ja sekaisin!

Käytännössä olen siis vähentänyt herkuttelua, ja alkanut syömään enemmän kasviksia ja hedelmiä. Ennen en pitänyt salaatista yhtään, mutta nyt se on alkanut maistumaan oikeinkin hyvälle. Olen myös yrittänyt juoda mahdollisimman paljon vettä, mitä en ennen juonut oikeastaan lainkaan.



Maailman herkullisin kanasalaatti!

Aamupalaa.

En laske kaloreita sen tarkemmin enkä noudata mitään tiukkaa treeniohjelmaa. En ala vetämään mitään proteiinijauheita enkä palautusjuomia. En myöskään halua varsinaisesti laihduttaa, vaan tavoitteena olisi vaan olla kesään mennessä sellaisessa kunnossa että voisin olla itseeni tyytyväinen. Toivottavasti saan siis pidettyä itseni mahdollisimman hyvin erossa herkuista ja jaksan urheilla oikein paljon.

Kuinka paljon te treenaatte viikossa? Entä mietittekö te mitä syötte? Miltä minun huimat suunnitelmat kuulostavat teidän korviinne? 

 

Ja huomasitte varmaan blogin uudistuneen ulkoasun. Bannerista iso kiitos kuuluu Ellinooralle. Sivupalkissa on kysely ulkoasuun liittyen, muistakaapa vastata myös siihen. :)

If you never try you'll never know

Nyt olisi sitten taas jonkinlaisen viikkokatsauksen vuoro. Tuntuu että tämä blogi on nykyään yhtä viikkokatsausta toisensa perään. Yritän saada pian aikaiseksi kuvata videota ja tehdä jotain muitakin erikoispostauksia. Mutta nyt kuitenkin kuulumisiin.

Maanantaina kävin ratsastamassa Pähkinällä ja Retulla. Pähkinän kanssa menin ensin hetken aikaa kentällä. Heitin yhden puomin ympyrälle ja ratsastin sitä laukassa. Melkein aina näen paikan hyvin, mutta välillä mennäänkin sitten ihan sokkona. Silloin minulla on erittäin paha tapa nyppiä kaikki laukka pois ja siksi jopa puomin ylitys tuntuu vaivalloiselta. Todelliset ongelmat tulevat tietysti sitten kun edessä on isompi este. Yhdelläkin puomilla on kuitenkin hyvä treenata lähestymisiä ja saada vähän rutiinia. Loppuun käytiin vielä heittämässä maastossa pieni lenkki. Retun kanssa käytiin reippaalla maastolenkillä ja ruuna oli hyvin kuulolla.

Monissa blogeissa on viime aikoina keskusteltu kaulanarulla ratsastuksesta, ja tottakai halusin itsekin kokeilla. Aiemmin en ole uskaltanut mennä Ferryllä ilman minkäänlaista kontrollia sen päähän. Se ei ole kovin herkkä painoavuille, ja joskus se saattaa innostuksissaan alkaa pukittelemaan. Nyt rohkaisin kuitenkin mieleni ja päätin että kaikkea on kokeiltava. Ensin ratsastin hetken aikaa riimulla, johon sidoin riimunnarun ohjiksi. Pian kuitenkin siirsin narun pelkästään ponin kaulan ympärille. Alkuun kääntyminen oli vähän vaivalloista ja jarruista ei ollut tietoakaan. Nopeasti Ferry alkoi kuitenkin keskittymään ja loppujen lopuksi laukkasinkin ilman mitään ongelmia. Painoon poni ei odotetusti reagoinut kovin hyvin, mutta vauhtia pystyi säätelemään äänellä ja kääntäminen onnistui kaulanarun avulla.

Normaalit maastolenkit Ferryn kanssa eivät enää jaksa oikein innostaa, joten jatkossa kokeilen varmaan ponin kanssa enemmänkin kaikkea uutta. Olen jo niin monta vuotta humputellut ponin kanssa maastossa, että haasteet ovat enemmän kuin tervetulleita. Kaulanarulla ratsastamista haluan ainakin harjoitella lisää. Tavoitteena olisi saada poni niin kuuliaiseksi, että pystyttäisiin tekemään väistöjä sekä muita kouluratsastusliikkeitä sekä ehkä hyppäämäänkin.

Paljon kuulumisia

Pari viikkoa sitten oli aivan ihanat luistelusäät!

1. Fico 2. Minä liikkaopena

 

Suoratukkainen minä.

Viime postauksesta on kulunut aikaa liikaa. Kaikki tämä aika, koska puhelin on täynnä kivoja kuvia, mutta se ei suostu jakamaan niitä picasaan. Olen sammuttanutkin sen monta kertaa, mutta siltikään en onnistu saamaan kuvia ulos siitä kapistuksesta. Kyllä ärsyttää sillä siellä olisi ollut vaikka mitä kivaa. Onneksi instagram pelastaa ja sain sieltä teille muutamat kuvat näytille.

 

 

Muuten mun elämä on pyörinyt pääosin olympialaisten ympärillä. Tänään jännitin lumilautailun parissa, ja hopeaahan siletä tulikin! Onko täällä paikalla muitakin vannoutuneita penkkiurheilijoita? Olen ehtinyt olla myös ihan kiitettävästi töissä, ja tietysti ratsastamaan. Pähkinä ja kanget ei ollut minulle helposti hallittavissa oleva yhdistelmä, mutta Retun kanssa sujui hyvin. Eilen lomitin tallilla ja ratsastin myös Bimillä. Ella ehti kuvailla joten kuvamateriaaliakin on tällä kertaa luvassa.

Bimillä tuntui olevan vapaapäivän jäljiltä energiaa vielä tavallistakin enemmän. Verkkaraveissa se pysyi vielä rentona, mutta laukkojen jälkeen tahti alkoi pikkuhiljaa kiihtyä. Ratsastin keskihalkaisijaa pitkin suoraan ja I:ssä tein voltit vuorotellen molempiin suuntiin. Volteilla tahti oli rauhallinen ja muoto hyvä, suoralla oli hankalampaa. Nostin myös muutaman kerran laukan keskihalkaisijan alusta, ratsastin voltin laukassa ja ennen C:tä siirsin takaisin raviin. Bimi alkoi vaan ennakoida nostoa niin paljon, että koin parhaaksi siirtyä hakemaan rentoutta ympyrälle.

Ympyrällä ratsastin ilman jalustimia yrittäen istua syvemmälle satulaan. Tahti oli aika epätasainen, joka johtui varmasti ihan minun omasta ratsastuksesta. Teoriassa tiedän mitä siellä selässä pitäisi tehdä: paljon jalkaa, vähän kättä, ja tämän lisäksi pitäisi vielä istua. Käytännössä tämä kaikki ei vain suju. Nytkään en saanut pidettyä edestä tasaista tuntumaa, vaan käsi veti taaksepäin ja oli epätasainen. Tiiviistä istunnasta ei ollut tietoakaan, joten Bimin liike oli aika kiireistä ja jännittynyttä.

Loppuun ratsastin vielä ravissa muutamat väistöt. Bimi väistää todella herkästi, mutta nyt se menossa vähän liikaa eteen ja takaosa ei pysynyt matkassa mukana. Tahti ja rentous eivät siis tällä kertaa olleet oikein kohdallaan, mutta nämä asiat saadaan varmasti korjattua kunhan opettelen itse ratsastamaan. Vatsalihaksia täytyy treenata odottamaan sitä päivää kun osaan oikeasti käyttää niitä hepan selässä!