Minun hevonen, muut selässä

Tällaisen valtaisan pitkän blogihiljaisuuden jälkeen voisi olla hyvä paikka erikoispostaukselle. Tämä on aika perinteinen ja jo monessa blogissa nähty postausaihe, mutta mielestäni se on varsin mielenkiintoinen. Tässä vähän mielipiteitäni siitä kun muut ovat minun hevoseni selässä.

Minulla ei ole siis mitään erityistä syytä miksi en antaisi muidenkin ihmisten hoitaa ja ratsastaa Ferryllä. En kuitenkaan päästä ketä tahansa touhuamaan sen kanssa ellen ole itse paikalla. Minun pitää pystyä luottamaan hoitajaan täysin, ettei mitään onnettomuuksia pääse sattumaan. Jos kuitenkin olen itse mukana, niin kaikki halukkaat pääsevät totta kai hoitamaan ja ratsastamaan Ferryllä. Hoitaessa poni testaa aina kaikkia ja irvistelee vihaisen näköisesti, jonka takia pienet lapset harvemmin harjailevat sitä. Selkään voin kuitenkin huoletta päästää kenet tahansa.


 

Ferryllä on muutaman kerran ratsastanut täysin kokemattomia lapsia. Talutusponina Ferry onkin oiva tapaus, eikä se säiky tai keksi muitakaan metkuja - kunhan vain minä pidän narun päästä kiinni. Äiti on ratsastanut Ferryllä paljonkin, ja isänikin käveli kerran sillä muutaman kierroksen maneesia ympäri. Siskoni ja hänen kaverinsa ovat myös harjoitelleet ratsastamista Ferryn kanssa. Heitä poni on yrittänyt joskus huijata oikein olan takaa suostumatta siirtymään raviin tai lähtemällä täysin päinvastaiseen suuntaan minne kuski on käskenyt. Ferry ei kuitenkaan ikinä pukita tai lähde laukkaamaan ilman kontrollia, joten sen kanssa on turvallista harjoitella. Tietysti entisen tuntiponin metkut tulevat esiin.





 

Monet kokeneemmat kaverini ovat myös ratsastaneet Ferryllä. Heidän voin huoletta antaa tehdä ponin kanssa melkeinpä mitä vain he haluavat. Ella on joskus vuosia sitten osallistunut Ferryllä jopa koulukilpailuihin!

Manteli ei korvaansa lotkauta vaikka sen ympärillä heiluisi kokonainen kylällinen ihmisiä, vaan se on ennemminkin onnellinen kun joku huomaa. Poni ei myöskään pure tai potki, eikä se säiky mitään.



 

Manteli onkin ollut pari kertaa kärryponina paikallisessa tapahtumassa. Meillä on käynyt myös tuttuja lapsia rapsuttelemassa ponia, ja jotkut ovat uskaltautuneet kärryjenkin kyytiin. Mantelin selkään en kuitenkaan uskalla päästää ketään, sillä pörröisestä ulkomuodosta huolimatta poni osaa pukittaa. Minä ja siskoni ovat ainoat jotka ovat kunnolla ratsastaneet Mantelilla. Matleena on kuitenkin löytänyt itsensä pariinkin otteeseen maan kamaralta ponin rodeoloikkien seurauksena. Nykyään kääpiöponille ei oikein löydy ketään ratsastajaa, sillä me olemme siskon kanssa kasvaneet jo vähän liian isoiksi sille.